Roman Schatz on syntynyt vuonna 1960 Länsi-Berliinissä, ja hän myöhemmin vuonna 1986 muutti Suomeen. Schatzin teoksia on julkaistu vasta vuodesta 2005, joten hän ei ole pitkään ollut aktiivinen kirjailija. Schatz on nykyään tunnettu kuuluisuus Suomessa.
Kirjan nimi on Parturi, ja se on julkaistu vuonna 2010. Kirjan kustantaja on arktinen banaani.
Kirja on jaettu panttivankidraaman kolmeen osaan, jotka Suomen poliisi on määrittänyt. Nämä osat ovat syntyvaihe, neuvotteluvaihe ja päätösvaihe. Kirjassa ryöstö jalokiviliikkeeseen menee pieleen, ja tilanne ajautuu panttivankitilanteeksi parturissa. Asiaa pannaan ratkomaan juuri valmistunut panttivankineuvottelija Elina Havumäki. Havumäki haluaa selvittää panttivankitilanteen rauhallisesti meni siinä kuinka kauan tahansa. Muut poliisit eivät tästä pidä, ja Havumäen ja muiden poliiseiden välille syntyy erimielisyyksiä.
Parturi on on ensimmäinen kirja, jonka Schatz on kirjoittanut Suomeksi, siitä huolimatta kirjan kieli on hyvin sujuvaa. Schatz välillä jopa leikittelee Suomen kielellä, ja tuo samalla esille saksalaisuuttaan. Kirjassa korostetaan kaikkea Saksalaista. Ryöstäjien auto voi mennä kirjassa rikki, mutta kirjassa irvaillaan että miksi ryöstäjillä ei voinut olla laadukasta Saksalaista autoa.
Kirja eroaa aika paljon perinteisistä dekkareista. Parturi on kieli poskessa tehty kirja. Kirja on satiiri, ja se pyrkii parodioimaan rikosromaaneja. Kirja on melko harvinaista tyyppiä, sillä en ole ennen törmännyt kirjaan jossa on selvät dekkarin tunnusmerkit, mutta se on samalla toimiva parodia. Kirjasta on vaikea sanoa pyrkiikö se vaikuttamaan nyky-yhteiskunnan ongelmiin, vai irvaileeko se niille. Kirjassa kaappaajat pyrkivät vaikuttamaan asioihin oudoilla vaatimuksillaan. Kyseiset kaappaajien vaatimukset ovat kirjan suola. Kirjaa ei pidä lukea tosissaan, sillä muuten se voi loukata ihmisiä.
Kirjassa on kaikki dekkarin vaatimukset, mutta se ei pidä otteessaan niin paljon kuin tavalliset dekkarit. Kirja olisi voinut olla jännittävämpi. Kirjassa on paljon kirjan henkilöiden välisiä ihmissuhteita. Tärkeät jännittävyyttä luovat asiat ovat jääneet pois. Kirjassa kuvataan asioiden kulkua aika tylsähkösti. Olisiko kirja voinut olla pidempi, jotta siitä olisi voitu tehdä jännittävämpi?
Satiirina kirja taas on oikein mainio. Minä en ole koskaan nauranut nauranut kirjoille, mutta tämä kirja sai ainakin hymyn korviin. Rikospaikkana toimiva vanha parturi antaa hyvät ainekset hauskalle panttivankitilanteelle. Tähän kun lisätään kova helle, ja se että kaapatuille kehittyy Tukholma-syndrooma hauskuus on taattua.
Loppujen lopuksi kirja on oikein mainio, vaikka siinä omat puutteensa ovatkin. Kirjaa voi suositella kaikille satiireista, ja dekkareista kiinnostuneille.
